Jatkotarina

Aloin okeastaan pitää hepasta. (miustaki tää on jossaa keskustassa... Mut voiha sielki olla heppa XD)

se haisteli minua ystävällisesti (niin voi mutta sitä mä vaan että minkä oven se oikein sit avas? )

Silitin sitä varovasti. (no jos se asuu jossain kaupungin keskustassa ja yritti avata kotinsa ovea... )

se otti piene askeleen taaksepäin (joo mut mä ymmärsin niin että se on jo ulkona mut jos se on menos sisälle nii sit ei mtiää d;

Hevosen omistajaa ei näkynyt missään.

Kailotin koko kaupungissa vain yhtä ja samaa lausetta: Onko joltain hukkunut *PRÖÖÖT* hevonen, seuraa ääntäni nin löydät sen *PRÖÖT* luo.

Vastausta ei kuulunut. (kato se ukko juoks kotiovelle keskustassa ja ku tuli se tulipalo ni se meni ulos. Ja ulkona oli toi heppa jne...)

päätin jatkaa matkaa, mutta hevonen seurasi perässä.

Entiennyt minne olin matkalla.

tärkeintä oli, etää kävelin.

Päätin etsiä omistajan vaikka kiinasta.

Kävellessäni kohti Kiinaa, minulle tuli nälkä.

Pohdin, tohtisinko syödä hevosen.

Hyi yäk, ei heppaa voi syyä..

Ei niin, mutta päätin, että teen poikkeuksen, uhraan sen.

Aloin painia hepan kanssa.

Hevonen alkoi hirnua kauhuissaan.

Sitten yhtäkkiä se puraisikin minusta palasen ja söi sen tyytyväisenä, sen jälkeen se taas katsahti minuun ilkeä virne turvassaan

Repäisin hevosesta tupun karvaa ja sidoin sillä haavani.

Nappasin laukustani kertakäyttö aterimet ja päätin ryhtyä töihin.

Mutta mitä sitten kävikään, hevonen pääsi karkuun, ja viellä hirnui perään ivallisesti.

Sieppasin hyppykeppini ja lähdin perään.

Valitettavasti hevonen oli liian nopea, aloin siis syödä hiekkaa..

Tarina:
Eräänä päivänä istuin kahvilassa ja tilasin
kupposen Lattea. Kahvilassa oli paljon ihmisiä. Suurin osa yli
nelikymppisiä naisia pulla suussaan. Katsoin ulos ikkunasta, sillä en
kestänyt katsoa niitä rusinoita kertoilemassa kylän uusimpia juoruja,
ne kertoivat minusta. Olin nimittäin pieraissut kuningas Muhametin
naamaan edellisellä viikolla. Muhamet ei ollut pitänyt siitä, sillä nyt
naamaani koristi kauhea tatuointi. Olin kuitenkin tyytyväinen, ettei
pierun mukana päässyt montaa pökälettä. Sillä kerran kun piereskelin
aamupieruni niin huudahdin: "OHO! ei voi olla totta, eihän minulla ees
ollut kakkahätä", se olisi ollut nolouden huippu. Päätin juoda Latteni
mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisin pian takaisin kotiin. En voinut
uskoa silmiäni! Edessäni seisoi yhtäkkiä kuningas Muhamet. En kuullut
mitä kuningas sanoi minulle, tiesin vain olevani aivan kalpeana. Sitten
erotin kuninkaan suusta sanat: Tulet vielä tapaamaan minut, mutta siitä
säikähtäneenä pieraisin taas vahingossa oikein mojovan paukun! Sen jälkeen hävisin paikalta nopeasti. Juostessani kotia päin, alkoi sataa, suustani pääsi pari rumaa sanaa juuri, kun huomasin kuninkaan seuranneen minua.Matkalla huomasin auki jääneen pyörän ja napasin sen mukaani.Pieraisin vähän vauhtia pyörääni, jotta saisin hyvät alkuvauhdit, yritin karistaa mopoilevan kuninkaan kannoiltani.Mutta juuri silloin ajoin rikkinäisen pehmolelun päältä ja pyörän kumi puhkesi.Pyöräni rengasta tutkiessani, sai kuningas minut kiinni, ja alkoi puhua minulle.Yritin päästä tilanteesta pois, mutta en päässyt kuninkaan hikisitä sormista irti.Pieraisin niin, että kuningas pökertyi.Juoksin minkä jaloistani pääsin.Vihdoin olin niin lähellä ulko-oveani, että saatoin tuntea kahvan kädessäni.Ja sitten: SLAPS! liukastuin banaaninkuoriin jotka olin jättänyt postinkantajalle jekuksi oveni eteen.Tunsin nenässäni kuniinkaan lemun, ja menin paniikkiin.Yritin hädissäni avata ovea, mutta se ei onnistunut.Kun ovi alkoi avautua, kaaduin taas. Minulta pääsi itku. Kuningas alkoi lohduttaa minua, ja kertoi kuinka hänkin usein piereskeli. Kuningas antoi mojovan pusun poskelleni. Kuningas näytti lempeämmältä kuin koskaan. Hän sanoi näin: Olet pelastanut elämäni. Siitä pierusta lähtien olen haistanut kaikki, olin nimittäin kauan kauan sitten menettänyt hajuaistini ja nyt se palasi, iso kiitos. Tahdoin kuulla lisää pieruni tehosta, joten kutsuin kuninkaan kylään. Otin pöydältä samana aamuna paistettuja pullia ja laitoin kahvin porisemaan. Pullan väristä mieleeni joulahti, että on aika mennä suolentyhjennykselle vessaan. Kun sen olin hoitanut otin nokoset. Seuraavalla hetkellä seisoin naama mustana kuninkaan kanssa pihalla, palomiesten takana, pullat olivat sytyttäneet tulipalon. Olin huojentunut, ettei pierujani syytetty tulipalon sytyttäjäksi. Livuin rauhallisesti palon ohi, kunnes yhtäkkiä se seisoi edessäni. Se se oli. En voinut uskoa silmiäni, tai silmäni uskoin, mutten sitä, mitä näin! Se oli nimittäin: Hevonen, ihka oikea musta ori! Se höristi korviaan ja astui askeleen minua lähemmäs. Hevosen takana oli jätti lantakasa. Se lemusi pahalle. Mutta hevonen vielä pahemmalle. se haisi mädäntyneelle. Teki mieli juosta Saharaan, sillä inhosin hevosten hajua. Mutta kun yritin lähteä ovesta ulos, hevonon alkoi tökkiä minua päällään. se vaikutti ystävälliseltä. Aloin okeastaan pitää hepasta. se haisteli minua ystävällisesti. Silitin sitä varovasti. se otti piene askeleen taaksepäin. Hevosen omistajaa ei näkynyt missään. Kailotin koko kaupungissa vain yhtä ja samaa lausetta: Onko joltain hukkunut *PRÖÖÖT* hevonen, seuraa ääntäni nin löydät sen *PRÖÖT* luo. Vastausta ei kuulunut. päätin jatkaa matkaa, mutta hevonen seurasi perässä. Entiennyt minne olin matkalla. tärkeintä oli, etää kävelin. Päätin etsiä omistajan vaikka kiinasta. Kävellessäni kohti Kiinaa, minulle tuli nälkä. Pohdin, tohtisinko syödä hevosen. Hyi yäk, ei heppaa voi syyä.. Ei niin, mutta päätin, että teen poikkeuksen, uhraan sen. Aloin painia hepan kanssa. Hevonen alkoi hirnua kauhuissaan. Sitten yhtäkkiä se puraisikin minusta palasen ja söi sen tyytyväisenä, sen jälkeen se taas katsahti minuun ilkeä virne turvassaan. Repäisin hevosesta tupun karvaa ja sidoin sillä haavani. Nappasin laukustani kertakäyttö aterimet ja päätin ryhtyä töihin. Mutta mitä sitten kävikään, hevonen pääsi karkuun, ja viellä hirnui perään ivallisesti. Sieppasin hyppykeppini ja lähdin perään. Valitettavasti hevonen oli liian nopea, aloin siis syödä hiekkaa..

Oma: Silmiini osui koiran paska, joka näytti harvinaisen syömäkelpoiselta.

Siirryin tämän paskan viereen.