Jatkotarina

yritin hädissäni avata ovea, mutta se ei onnistunut.

Kun ovi alkoi avautua, kaaduin taas.

Minulta pääsi itku.

Tarina:
Eräänä päivänä istuin kahvilassa ja tilasin
kupposen Lattea. Kahvilassa oli paljon ihmisiä. Suurin osa yli
nelikymppisiä naisia pulla suussaan. Katsoin ulos ikkunasta, sillä en
kestänyt katsoa niitä rusinoita kertoilemassa kylän uusimpia juoruja,
ne kertoivat minusta. Olin nimittäin pieraissut kuningas Muhametin
naamaan edellisellä viikolla. Muhamet ei ollut pitänyt siitä, sillä nyt
naamaani koristi kauhea tatuointi. Olin kuitenkin tyytyväinen, ettei
pierun mukana päässyt montaa pökälettä. Sillä kerran kun piereskelin
aamupieruni niin huudahdin: "OHO! ei voi olla totta, eihän minulla ees
ollut kakkahätä", se olisi ollut nolouden huippu. Päätin juoda Latteni
mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisin pian takaisin kotiin. En voinut
uskoa silmiäni! Edessäni seisoi yhtäkkiä kuningas Muhamet. En kuullut
mitä kuningas sanoi minulle, tiesin vain olevani aivan kalpeana. Sitten
erotin kuninkaan suusta sanat: Tulet vielä tapaamaan minut, mutta siitä
säikähtäneenä pieraisin taas vahingossa oikein mojovan paukun! Sen jälkeen hävisin paikalta nopeasti. Juostessani kotia päin, alkoi sataa, suustani pääsi pari rumaa sanaa juuri, kun huomasin kuninkaan seuranneen minua.Matkalla huomasin auki jääneen pyörän ja napasin sen mukaani.Pieraisin vähän vauhtia pyörääni, jotta saisin hyvät alkuvauhdit, yritin karistaa mopoilevan kuninkaan kannoiltani.Mutta juuri silloin ajoin rikkinäisen pehmolelun päältä ja pyörän kumi puhkesi.Pyöräni rengasta tutkiessani, sai kuningas minut kiinni, ja alkoi puhua minulle.Yritin päästä tilanteesta pois, mutta en päässyt kuninkaan hikisitä sormista irti.Pieraisin niin, että kuningas pökertyi.Juoksin minkä jaloistani pääsin.Vihdoin olin niin lähellä ulko-oveani, että saatoin tuntea kahvan kädessäni.Ja sitten: SLAPS! liukastuin banaaninkuoriin jotka olin jättänyt postinkantajalle jekuksi oveni eteen.Tunsin nenässäni kuniinkaan lemun, ja menin paniikkiin.Yritin hädissäni avata ovea, mutta se ei onnistunut.Kun ovi alkoi avautua, kaaduin taas.Minulta pääsi itku.

Oma: Kuningas alkoi lohduttaa minua, ja kertoi kuinka hänkin usein piereskeli.

<table border="0" cellpadding="0" cellspacing="0" width="100%"><tr><td> </td><td class="post-options" align="right" nowrap="nowrap" valign="top"> </td></tr><tr><td colspan="2" class="hr"> </td></tr><tr><td colspan="2"> </td></tr><tr><td style="vertical-align: top;"> </td><td style="vertical-align: top;"> </td></tr></table>

Kuningas antoi mojovan pusun poskelleni.

Kuningas näytti lempeämmältä kuin koskaan.

Hän sanoi näin: Olet pelastanut elämäni. Siitä pierusta lähtien olen haistanut kaikki, olin nimittäin kauan kauan sitten menettänyt hajuaistini ja nyt se palasi, iso kiitos.

Tahdoin kuulla lisää pieruni tehosta, joten klutsuin kuninkaan kylään.

Otin pöydältä samana aamuna paistettuja pullia ja laitoin kahvin porisemaan.

Pullan väristä mieleeni joulahti, että on aika mennä suolentyhjennykselle vessaan.

Kun sen olin hoitanut otin nokoset.

Seuraavalla hetkellä seisoin naama mustana kuninkaan kanssa pihalla, palomiesten takana, pullat olivat sytyttäneet tulipalon.

Olin huojentunut, ettei pierujani syytetty tulipalon sytyttäjäksi.

Livuin rauhallisesti palon ohi, kunnes yhtäkkiä se seisoi edessäni. Se se oli.

En voinut uskoa silmiäni, tai silmäni uskoin, mutten sitä, mitä näin!

Se oli nimittäin:

Hevonen, ihka oikea musta ori!

Se höristi korviaan ja astui askeleen minua lähemmäs.

Hevosen takana oli jätti lantakasa. ( sori, mulla on koko ajan kakka mielessä...)

Se lemusi pahalle.

Mutta hevonen vielä pahemmalle.

se haisa mädäntyneelle.

Teki mieli juosta Saharaan, sillä inhosin hevosten hajua.

Mutta kun yritin lähteä ovesta ulos, hevonon alkoi tökkiä minua päällään.

se vaikutti ystävälliseltä (mä muuten kuvittelin et nää oli jossain kaupungil :D)