Pääsivu
Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat...
Pian sen jälkeen mini-issikat
kasvoivat kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui
viereeni. Ja kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni.
Sitten kuulin kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia
hyökkäsi issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti.
Se lähestyi minua hitaasti.
Kunnes taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna
joka puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun
ajattelin, että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki
ja sieltä tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi
kohteliaasti ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja
sitä olin jopa melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle,
yhtä kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut
"Olemme
planeetalta X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä.
Planeetallamme asuu myös Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon
kotitaloudesta." Onkohan tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..."
sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia. Ylös, alas, ylös alas,
kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui. Peruna oli siis
ajatustenlukija. Mutta luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja.
Minä huomasin, että osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä
murhaajaksi.Ensi töikseni ajattelin murhata perunan.Mutta mikä olisi
hyvä murha-ase?
"Taidan kuristaa", ajattelin. Tulin ajatelleeksi,
että perunan kuristus mahtaisi olla erittäin hankalaa, joten aloin
ajatella kuorimaveistä.
Mutta mistä semmoinen tähän hätään? Mutta tulin ajatelleeksi perunan
omaisia ja päätin, etten voi murhata häntä. Koska olin mietiskellyt,
niin kauan tuon kummallisen maan asukit alkoivat kyllästyä ja arvelin,
että olisi keksittävä äkkiä jotain sanomista, mutta mitä? Lopulta
kysyin:
" Onko kiva olla peruna." Peruna katsoi hölmistyneenä ja pysyi
hiljaa, kunnes kuiskasi
"Ei." Olin juuri kysymässä, miksei, mutta sillon avaruusaluksen viereen laskeutui toinen alus, jonka kyljessä luki
Hillo-Liisa Oy.
-Kotitalouden opetusta sekä isoille, että pienille ryhmille. (Häiriköt joutuvat ulos luokasta)
Päätin mennä opettelemaan pieneen ryhmään, sillä poltan parsat aina pohjaan.
Onneksi minun ei tarvinnut keittää parsoja, sen sijasta teimme banjopaistosta. Rupesin miettimään, että mitä hemmettiä menin opiskelemaan kotitaloutta.
En enää jaksanut olla siellä joten lopetin kotitalouden. Ja siitä se soppa syntyikin kun peruna lähti jahtaamaan minua ystävineen. Perunat kuolivat juostessaan ja elämäni jatkui normaalisti aina loppuun asti. LOPPU!
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat...
Pian sen jälkeen mini-issikat
kasvoivat kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui
viereeni. Ja kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni.
Sitten kuulin kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia
hyökkäsi issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti.
Se lähestyi minua hitaasti.
Kunnes taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna
joka puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun
ajattelin, että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki
ja sieltä tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi
kohteliaasti ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja
sitä olin jopa melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle,
yhtä kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut
"Olemme
planeetalta X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä.
Planeetallamme asuu myös Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon
kotitaloudesta." Onkohan tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..."
sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia. Ylös, alas, ylös alas,
kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui. Peruna oli siis
ajatustenlukija. Mutta luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja.
Minä huomasin, että osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä
murhaajaksi.Ensi töikseni ajattelin murhata perunan.Mutta mikä olisi
hyvä murha-ase?
"Taidan kuristaa", ajattelin. Tulin ajatelleeksi,
että perunan kuristus mahtaisi olla erittäin hankalaa, joten aloin
ajatella kuorimaveistä.
Mutta mistä semmoinen tähän hätään? Mutta tulin ajatelleeksi perunan
omaisia ja päätin, etten voi murhata häntä. Koska olin mietiskellyt,
niin kauan tuon kummallisen maan asukit alkoivat kyllästyä ja arvelin,
että olisi keksittävä äkkiä jotain sanomista, mutta mitä? Lopulta
kysyin:
" Onko kiva olla peruna." Peruna katsoi hölmistyneenä ja pysyi
hiljaa, kunnes kuiskasi
"Ei." Olin juuri kysymässä, miksei, mutta sillon avaruusaluksen viereen laskeutui toinen alus, jonka kyljessä luki
Hillo-Liisa Oy.
-Kotitalouden opetusta sekä isoille, että pienille ryhmille. (Häiriköt joutuvat ulos luokasta)
Päätin mennä opettelemaan pieneen ryhmään, sillä poltan parsat aina pohjaan.
Onneksi minun ei tarvinnut keittää parsoja, sen sijasta teimme banjopaistosta. Rupesin miettimään, että mitä hemmettiä menin opiskelemaan kotitaloutta.
En enää jaksanut olla siellä joten lopetin kotitalouden. Ja siitä se soppa syntyikin kun peruna lähti jahtaamaan minua ystävineen. Perunat kuolivat juostessaan ja elämäni jatkui normaalisti aina loppuun asti. LOPPU!
)