Lausejatkotarina :D

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka. 'Vai oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu. Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin, että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut
"Olemme planeetalta X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä." Planeetallamme asuu myös Hillo-Liisa.

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu. Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin, että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut "Olemme planeetalta X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta."

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu. Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin, että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut "Olemme planeetalta X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan tuo totta, ajattelen minä.

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat
kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja
kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin
kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi
issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes
taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka
puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin,
että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä
tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti
ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa
melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä
kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut "Olemme planeetalta
X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös
Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan
tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..." sanoi peruna hiljaa.


En jaksa ottaa noita ylimääräsiä enttereitä, jotka sinne tulee, pois.

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat
kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja
kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin
kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi
issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes
taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka
puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin,
että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä
tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti
ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa
melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä
kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut "Olemme planeetalta
X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös
Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan
tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..." sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia.

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat
kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja
kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin
kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi
issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes
taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka
puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin,
että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä
tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti
ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa
melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä
kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut "Olemme planeetalta
X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös
Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan
tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..." sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia. Ylös, alas, ylös alas, kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui.

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat
kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja
kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin
kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi
issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes
taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka
puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin,
että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä
tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti
ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa
melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä
kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut "Olemme planeetalta
X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös
Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan
tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..." sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia. Ylös, alas, ylös alas, kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui.Peruna oli siis ajatustenlukija.

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat
kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja
kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin
kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi
issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes
taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka
puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin,
että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä
tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti
ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa
melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä
kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut "Olemme planeetalta
X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös
Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan
tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..." sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia. Ylös, alas, ylös alas, kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui.Peruna oli siis ajatustenlukija.Mutta luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja.

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat
kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja
kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin
kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi
issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes
taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka
puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin,
että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä
tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti
ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa
melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä
kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut "Olemme planeetalta
X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös
Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan
tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä
on..." sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia. Ylös, alas, ylös
alas, kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui.Peruna oli siis
ajatustenlukija.Mutta luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja. Minä huomasin, että osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä murhaajaksi.

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat
kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja
kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin
kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi
issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes
taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka
puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin,
että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä
tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti
ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa
melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä
kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut "Olemme planeetalta
X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös
Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan
tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä
on..." sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia. Ylös, alas, ylös
alas, kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui.Peruna oli siis
ajatustenlukija.Mutta luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja. Minä huomasin, että osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä murhaajaksi.Ensi töikseni ajattelin murhata perunan.

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat
kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja
kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin
kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi
issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes
taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka
puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin,
että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä
tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti
ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa
melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä
kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut "Olemme planeetalta
X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös
Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan
tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä
on..." sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia. Ylös, alas, ylös
alas, kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui.Peruna oli siis
ajatustenlukija.Mutta luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja. Minä huomasin, että osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä murhaajaksi.Ensi töikseni ajattelin murhata perunan.Mutta mikä olisi hyvä murha ase?

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat
kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja
kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin
kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi
issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes
taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka
puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin,
että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä
tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti
ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa
melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä
kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut "Olemme planeetalta
X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös
Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan
tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä
on..." sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia. Ylös, alas, ylös
alas, kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui.Peruna oli siis
ajatustenlukija.Mutta luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja. Minä huomasin, että osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä murhaajaksi.Ensi töikseni ajattelin murhata perunan.Mutta mikä olisi hyvä murha ase?"Taidan kuristaa", ajattelin.

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat
kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja
kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin
kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi
issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes
taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka
puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin,
että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä
tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti
ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa
melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä
kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut "Olemme planeetalta
X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös
Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan
tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..." sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia.
Ylös, alas, ylös
alas, kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui.Peruna oli siis
ajatustenlukija.Mutta luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja. Minä huomasin, että osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä murhaajaksi.Ensi töikseni ajattelin murhata perunan.Mutta mikä olisi hyvä murha ase?"Taidan kuristaa", ajattelin.
Tulin ajatelleeksi, että perunan kuristus mahtaisi olla erittäin hankalaa, joten aloin ajatella kuorimaveistä.

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat
kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja
kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin
kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi
issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes
taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka
puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin,
että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä
tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti
ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa
melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä
kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut "Olemme planeetalta
X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös
Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan
tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..." sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia.
Ylös, alas, ylös
alas, kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui.Peruna oli siis
ajatustenlukija.Mutta luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja. Minä huomasin, että osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä murhaajaksi.Ensi töikseni ajattelin murhata perunan.Mutta mikä olisi hyvä murha ase?"Taidan kuristaa", ajattelin.
Tulin ajatelleeksi, että perunan kuristus mahtaisi olla erittäin hankalaa, joten aloin ajatella kuorimaveistä. Mutta mistä semmoinen tähän hätään?

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat
kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja
kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin
kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi
issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes
taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka
puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin,
että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä
tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti
ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa
melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä
kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut "Olemme planeetalta
X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös
Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan
tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..." sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia.
Ylös, alas, ylös
alas, kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui.Peruna oli siis
ajatustenlukija.Mutta
luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja. Minä huomasin, että
osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä murhaajaksi.Ensi
töikseni ajattelin murhata perunan.Mutta mikä olisi hyvä murha
ase?"Taidan kuristaa", ajattelin.
Tulin ajatelleeksi, että perunan
kuristus mahtaisi olla erittäin hankalaa, joten aloin ajatella
kuorimaveistä. Mutta mistä semmoinen tähän hätään? Mutta tulin ajatelleeksi perunan omaisia ja päätin, etten voi murhata häntä.

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat
kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja
kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin
kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi
issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes
taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka
puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin,
että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä
tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti
ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa
melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä
kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut "Olemme planeetalta
X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös
Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan
tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..." sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia.
Ylös, alas, ylös
alas, kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui.Peruna oli siis
ajatustenlukija.Mutta
luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja. Minä huomasin, että
osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä murhaajaksi.Ensi
töikseni ajattelin murhata perunan.Mutta mikä olisi hyvä murha
ase?"Taidan kuristaa", ajattelin.
Tulin ajatelleeksi, että perunan
kuristus mahtaisi olla erittäin hankalaa, joten aloin ajatella
kuorimaveistä. Mutta mistä semmoinen tähän hätään? Mutta tulin ajatelleeksi perunan omaisia ja päätin, etten voi murhata häntä. Koska olin mietiskellyt, niin kauan tuon kummallisen maan asukit alkoivat kyllästyä ja arvelin, että olisi keksittävä äkkiä jotain sanomista, mutta mitä?

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat
kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja
kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin
kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi
issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes
taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka
puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin,
että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä
tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti
ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa
melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä
kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut "Olemme planeetalta
X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös
Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan
tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..." sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia.
Ylös, alas, ylös
alas, kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui.Peruna oli siis
ajatustenlukija.Mutta
luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja. Minä huomasin, että
osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä murhaajaksi.Ensi
töikseni ajattelin murhata perunan.Mutta mikä olisi hyvä murha
ase?"Taidan kuristaa", ajattelin.
Tulin ajatelleeksi, että perunan
kuristus mahtaisi olla erittäin hankalaa, joten aloin ajatella
kuorimaveistä. Mutta mistä semmoinen tähän hätään? Mutta tulin ajatelleeksi perunan omaisia ja päätin, etten voi murhata häntä. Koska olin mietiskellyt, niin kauan tuon kummallisen maan asukit alkoivat kyllästyä ja arvelin, että olisi keksittävä äkkiä jotain sanomista, mutta mitä? Lopulta kysyin:" Onko kiva olla peruna."

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat... Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat
kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja
kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin
kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi
issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti. Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes
taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka
puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin,
että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä
tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti
ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa
melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä
kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut "Olemme planeetalta
X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös
Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan
tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..." sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia.
Ylös, alas, ylös
alas, kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui.Peruna oli siis
ajatustenlukija.Mutta
luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja. Minä huomasin, että
osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä murhaajaksi.Ensi
töikseni ajattelin murhata perunan.Mutta mikä olisi hyvä murha
ase?"Taidan kuristaa", ajattelin.
Tulin ajatelleeksi, että perunan
kuristus mahtaisi olla erittäin hankalaa, joten aloin ajatella
kuorimaveistä. Mutta mistä semmoinen tähän hätään? Mutta tulin ajatelleeksi perunan omaisia ja päätin, etten voi murhata häntä. Koska olin mietiskellyt, niin kauan tuon kummallisen maan asukit alkoivat kyllästyä ja arvelin, että olisi keksittävä äkkiä jotain sanomista, mutta mitä? Lopulta kysyin:" Onko kiva olla peruna." Peruna katsoi hölmistyneenä ja pysyi hiljaa, kunnes kuiskasi "Ei".

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu. Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja räjähtivät ja muuttuivat...
Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi nälkäisen näköisenä minua kohti.
Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin, että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut
"Olemme planeetalta X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..." sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia. Ylös, alas, ylös alas, kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui. Peruna oli siis ajatustenlukija. Mutta luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja. Minä huomasin, että osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä murhaajaksi.Ensi töikseni ajattelin murhata perunan.Mutta mikä olisi hyvä murha-ase?
"Taidan kuristaa", ajattelin. Tulin ajatelleeksi, että perunan kuristus mahtaisi olla erittäin hankalaa, joten aloin ajatella kuorimaveistä.
Mutta mistä semmoinen tähän hätään? Mutta tulin ajatelleeksi perunan
omaisia ja päätin, etten voi murhata häntä. Koska olin mietiskellyt,
niin kauan tuon kummallisen maan asukit alkoivat kyllästyä ja arvelin,
että olisi keksittävä äkkiä jotain sanomista, mutta mitä? Lopulta
kysyin:
" Onko kiva olla peruna." Peruna katsoi hölmistyneenä ja pysyi
hiljaa, kunnes kuiskasi
"Ei." Olin juuri kysymässä, miksei, mutta sillon avaruusaluksen viereen laskeutui toinen alus, jonka kyljessä luki
Hillo-Liisa Oy.
-Kotitalouden opetusta sekä isoille, että pienille ryhmille. (Häiriköt joutuvat ulos luokasta)

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu. Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja räjähtivät ja muuttuivat...
Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi nälkäisen näköisenä minua kohti.
Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin, että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut
"Olemme planeetalta X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..." sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia. Ylös, alas, ylös alas, kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui. Peruna oli siis ajatustenlukija. Mutta luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja. Minä huomasin, että osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä murhaajaksi.Ensi töikseni ajattelin murhata perunan.Mutta mikä olisi hyvä murha-ase?
"Taidan kuristaa", ajattelin. Tulin ajatelleeksi, että perunan kuristus mahtaisi olla erittäin hankalaa, joten aloin ajatella kuorimaveistä.
Mutta mistä semmoinen tähän hätään? Mutta tulin ajatelleeksi perunan
omaisia ja päätin, etten voi murhata häntä. Koska olin mietiskellyt,
niin kauan tuon kummallisen maan asukit alkoivat kyllästyä ja arvelin,
että olisi keksittävä äkkiä jotain sanomista, mutta mitä? Lopulta
kysyin:
" Onko kiva olla peruna." Peruna katsoi hölmistyneenä ja pysyi
hiljaa, kunnes kuiskasi
"Ei." Olin juuri kysymässä, miksei, mutta sillon avaruusaluksen viereen laskeutui toinen alus, jonka kyljessä luki
Hillo-Liisa Oy.
-Kotitalouden opetusta sekä isoille, että pienille ryhmille. (Häiriköt joutuvat ulos luokasta)
Päätin mennä opettelemaan pieneen ryhmään, sillä poltan parsat aina pohjaan.

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu. Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja räjähtivät ja muuttuivat...
Pian sen jälkeen mini-issikat kasvoivat kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui viereeni. Ja kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni. Sitten kuulin kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia hyökkäsi issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi nälkäisen näköisenä minua kohti.
Se lähestyi minua hitaasti. Kunnes taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna joka puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun ajattelin, että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki ja sieltä tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi kohteliaasti ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja sitä olin jopa melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle, yhtä kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut
"Olemme planeetalta X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä. Planeetallamme asuu myös Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon kotitaloudesta." Onkohan tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..." sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia. Ylös, alas, ylös alas, kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui. Peruna oli siis ajatustenlukija. Mutta luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja. Minä huomasin, että osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä murhaajaksi.Ensi töikseni ajattelin murhata perunan.Mutta mikä olisi hyvä murha-ase?
"Taidan kuristaa", ajattelin. Tulin ajatelleeksi, että perunan kuristus mahtaisi olla erittäin hankalaa, joten aloin ajatella kuorimaveistä.
Mutta mistä semmoinen tähän hätään? Mutta tulin ajatelleeksi perunan
omaisia ja päätin, etten voi murhata häntä. Koska olin mietiskellyt,
niin kauan tuon kummallisen maan asukit alkoivat kyllästyä ja arvelin,
että olisi keksittävä äkkiä jotain sanomista, mutta mitä? Lopulta
kysyin:
" Onko kiva olla peruna." Peruna katsoi hölmistyneenä ja pysyi
hiljaa, kunnes kuiskasi
"Ei." Olin juuri kysymässä, miksei, mutta sillon avaruusaluksen viereen laskeutui toinen alus, jonka kyljessä luki
Hillo-Liisa Oy.
-Kotitalouden opetusta sekä isoille, että pienille ryhmille. (Häiriköt joutuvat ulos luokasta)
Päätin mennä opettelemaan pieneen ryhmään, sillä poltan parsat aina pohjaan.
Onneksi minun ei tarvinnut keittää parsoja, sen sijasta teimme banjopaistosta.

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat...
Pian sen jälkeen mini-issikat
kasvoivat kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui
viereeni. Ja kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni.
Sitten kuulin kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia
hyökkäsi issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti.
Se lähestyi minua hitaasti.
Kunnes taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna
joka puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun
ajattelin, että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki
ja sieltä tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi
kohteliaasti ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja
sitä olin jopa melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle,
yhtä kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut
"Olemme
planeetalta X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä.
Planeetallamme asuu myös Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon
kotitaloudesta." Onkohan tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..."
sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia. Ylös, alas, ylös alas,
kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui. Peruna oli siis
ajatustenlukija. Mutta luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja.
Minä huomasin, että osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä
murhaajaksi.Ensi töikseni ajattelin murhata perunan.Mutta mikä olisi
hyvä murha-ase?
"Taidan kuristaa", ajattelin. Tulin ajatelleeksi,
että perunan kuristus mahtaisi olla erittäin hankalaa, joten aloin
ajatella kuorimaveistä.
Mutta mistä semmoinen tähän hätään? Mutta tulin ajatelleeksi perunan
omaisia ja päätin, etten voi murhata häntä. Koska olin mietiskellyt,
niin kauan tuon kummallisen maan asukit alkoivat kyllästyä ja arvelin,
että olisi keksittävä äkkiä jotain sanomista, mutta mitä? Lopulta
kysyin:
" Onko kiva olla peruna." Peruna katsoi hölmistyneenä ja pysyi
hiljaa, kunnes kuiskasi
"Ei." Olin juuri kysymässä, miksei, mutta sillon avaruusaluksen viereen laskeutui toinen alus, jonka kyljessä luki
Hillo-Liisa Oy.
-Kotitalouden opetusta sekä isoille, että pienille ryhmille. (Häiriköt joutuvat ulos luokasta)
Päätin mennä opettelemaan pieneen ryhmään, sillä poltan parsat aina pohjaan.
Onneksi minun ei tarvinnut keittää parsoja, sen sijasta teimme banjopaistosta. Rupesin miettimään, että mitä hemmettiä menin opiskelemaan kotitaloutta.

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat...
Pian sen jälkeen mini-issikat
kasvoivat kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui
viereeni. Ja kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni.
Sitten kuulin kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia
hyökkäsi issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti.
Se lähestyi minua hitaasti.
Kunnes taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna
joka puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun
ajattelin, että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki
ja sieltä tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi
kohteliaasti ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja
sitä olin jopa melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle,
yhtä kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut
"Olemme
planeetalta X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä.
Planeetallamme asuu myös Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon
kotitaloudesta." Onkohan tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..."
sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia. Ylös, alas, ylös alas,
kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui. Peruna oli siis
ajatustenlukija. Mutta luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja.
Minä huomasin, että osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä
murhaajaksi.Ensi töikseni ajattelin murhata perunan.Mutta mikä olisi
hyvä murha-ase?
"Taidan kuristaa", ajattelin. Tulin ajatelleeksi,
että perunan kuristus mahtaisi olla erittäin hankalaa, joten aloin
ajatella kuorimaveistä.
Mutta mistä semmoinen tähän hätään? Mutta tulin ajatelleeksi perunan
omaisia ja päätin, etten voi murhata häntä. Koska olin mietiskellyt,
niin kauan tuon kummallisen maan asukit alkoivat kyllästyä ja arvelin,
että olisi keksittävä äkkiä jotain sanomista, mutta mitä? Lopulta
kysyin:
" Onko kiva olla peruna." Peruna katsoi hölmistyneenä ja pysyi
hiljaa, kunnes kuiskasi
"Ei." Olin juuri kysymässä, miksei, mutta sillon avaruusaluksen viereen laskeutui toinen alus, jonka kyljessä luki
Hillo-Liisa Oy.
-Kotitalouden opetusta sekä isoille, että pienille ryhmille. (Häiriköt joutuvat ulos luokasta)
Päätin mennä opettelemaan pieneen ryhmään, sillä poltan parsat aina pohjaan.
Onneksi minun ei tarvinnut keittää parsoja, sen sijasta teimme banjopaistosta. Rupesin miettimään, että mitä hemmettiä menin opiskelemaan kotitaloutta.
En enää jaksanut olla siellä joten lopetin kotitalouden.

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat...
Pian sen jälkeen mini-issikat
kasvoivat kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui
viereeni. Ja kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni.
Sitten kuulin kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia
hyökkäsi issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti.
Se lähestyi minua hitaasti.
Kunnes taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna
joka puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun
ajattelin, että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki
ja sieltä tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi
kohteliaasti ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja
sitä olin jopa melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle,
yhtä kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut
"Olemme
planeetalta X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä.
Planeetallamme asuu myös Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon
kotitaloudesta." Onkohan tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..."
sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia. Ylös, alas, ylös alas,
kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui. Peruna oli siis
ajatustenlukija. Mutta luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja.
Minä huomasin, että osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä
murhaajaksi.Ensi töikseni ajattelin murhata perunan.Mutta mikä olisi
hyvä murha-ase?
"Taidan kuristaa", ajattelin. Tulin ajatelleeksi,
että perunan kuristus mahtaisi olla erittäin hankalaa, joten aloin
ajatella kuorimaveistä.
Mutta mistä semmoinen tähän hätään? Mutta tulin ajatelleeksi perunan
omaisia ja päätin, etten voi murhata häntä. Koska olin mietiskellyt,
niin kauan tuon kummallisen maan asukit alkoivat kyllästyä ja arvelin,
että olisi keksittävä äkkiä jotain sanomista, mutta mitä? Lopulta
kysyin:
" Onko kiva olla peruna." Peruna katsoi hölmistyneenä ja pysyi
hiljaa, kunnes kuiskasi
"Ei." Olin juuri kysymässä, miksei, mutta sillon avaruusaluksen viereen laskeutui toinen alus, jonka kyljessä luki
Hillo-Liisa Oy.
-Kotitalouden opetusta sekä isoille, että pienille ryhmille. (Häiriköt joutuvat ulos luokasta)
Päätin mennä opettelemaan pieneen ryhmään, sillä poltan parsat aina pohjaan.
Onneksi minun ei tarvinnut keittää parsoja, sen sijasta teimme banjopaistosta. Rupesin miettimään, että mitä hemmettiä menin opiskelemaan kotitaloutta.
En enää jaksanut olla siellä joten lopetin kotitalouden. Ja siitä se soppa syntyikin kun peruna lähti jahtaamaan minua ystävineen.

Oli pimeä ilta syyskuun alussa, kun tapasin sen
ensimmäisen kerran. Se oli suuri ja nätti ja sen nimi oli Foxi. Se oli
valtava musta varjo, kun se laukkasi vasten auringonlaskua kohti
minua.Sen harja loisti tummaa taivasta vasten. Se oli väriltään
kiiltävän punaruskea ja muutenkin hyvin kaunis kettu. Mutta kun katsoin
tarkemmin niin se ei ollutkaan kettu vaan, iso nätti issikka.
'Vai
oliko se sittenkin jokin lintu?' ajattelin ja päätin hommaavani
silmälasit, koska olin nähnyt, että Foxi olisi ollut hevonen tai kettu.
Pian todella harkitsin silmälääkärille menoa, sillä en nähnyt enää koko
olentoa mikä se sitten ieneekin. Mutta sitten se lähti laukkaamaan
minua päin ja tajusin sen olevan pieni issikkavarsa. Aivan yht'äkkiä
koko varsa räjähti silmieni edessä kappaleiksi ja huomasin, että sen
sisällä oli ollut karkkia. Arvaa vain kuinka säikähdin, kun karkit
muuttuivat mini issikoiksi ja ne taas räjähtivät ja muuttuivat ja
räjähtivät ja muuttuivat...
Pian sen jälkeen mini-issikat
kasvoivat kasvamistaan. Eräs pikkuriikkinen issikka tuli ja istui
viereeni. Ja kun aioin silittää sitä, se räjähti ja kärtsäsi sormeni.
Sitten kuulin kauempaa ostain suden ulvontaa ja lauma suuria susia
hyökkäsi issikoiden kimppuun. Yritin hädissäni puollustaa issikoita
kainalosauvoillani, mutta niitä tuli vain kokoajan lisää ja lisää ja
lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Kun viimeinenkin
issikka oli syöty, lauman suurin susi, luultavasti johtaja, kääntyi
nälkäisen näköisenä minua kohti.
Se lähestyi minua hitaasti.
Kunnes taivaalta tipahti raketti sen päälle. Raketissa oli suuri peruna
joka puhui jotain kummallista ja ymmärtämätöntä kieltä. Juuri kun
ajattelin, että tämä ei voisi oudommaksi mennä avautui perunan päälaki
ja sieltä tuli porkkana. "Hyvää päivää maan asukas", porkkana sanoi
kohteliaasti ja nosti knalliaan. Knallin sisästä tervehti sipuli ja
sitä olin jopa melkein osannut jo odottaa. Tämä sipuli sanoi minulle,
yhtä kohteliaasti, kun porkkanakin äsken oli sanonut
"Olemme
planeetalta X234Y668, heti planeetan X234Y668b:n vierestä.
Planeetallamme asuu myös Hillo-Liisa. Hillo-Liisa pitää erittäin paljon
kotitaloudesta." Onkohan tuo totta, ajattelen minä.
"Kyllä on..."
sanoi peruna hiljaa. Peruna alkoi pomppia. Ylös, alas, ylös alas,
kunnes sitä alkoi huimata ja se kaatui. Peruna oli siis
ajatustenlukija. Mutta luki ne väärin ja luuli minun olevan murhaaja.
Minä huomasin, että osaan itsekkin lukea ajatuksia ja päätin ryhtyä
murhaajaksi.Ensi töikseni ajattelin murhata perunan.Mutta mikä olisi
hyvä murha-ase?
"Taidan kuristaa", ajattelin. Tulin ajatelleeksi,
että perunan kuristus mahtaisi olla erittäin hankalaa, joten aloin
ajatella kuorimaveistä.
Mutta mistä semmoinen tähän hätään? Mutta tulin ajatelleeksi perunan
omaisia ja päätin, etten voi murhata häntä. Koska olin mietiskellyt,
niin kauan tuon kummallisen maan asukit alkoivat kyllästyä ja arvelin,
että olisi keksittävä äkkiä jotain sanomista, mutta mitä? Lopulta
kysyin:
" Onko kiva olla peruna." Peruna katsoi hölmistyneenä ja pysyi
hiljaa, kunnes kuiskasi
"Ei." Olin juuri kysymässä, miksei, mutta sillon avaruusaluksen viereen laskeutui toinen alus, jonka kyljessä luki
Hillo-Liisa Oy.
-Kotitalouden opetusta sekä isoille, että pienille ryhmille. (Häiriköt joutuvat ulos luokasta)
Päätin mennä opettelemaan pieneen ryhmään, sillä poltan parsat aina pohjaan.
Onneksi minun ei tarvinnut keittää parsoja, sen sijasta teimme banjopaistosta. Rupesin miettimään, että mitä hemmettiä menin opiskelemaan kotitaloutta.
En enää jaksanut olla siellä joten lopetin kotitalouden. Ja siitä se soppa syntyikin kun peruna lähti jahtaamaan minua ystävineen. Perunat kuolivat juostessaan ja elämäni jatkui normaalisti aina loppuun asti.